Koan "Mu" kirjasta Zenkei Shibayama: "Zen Comments on the Mumonkan"

Kääntäjän esipuhe

Tämä käännös on ote Zenkei Shibayaman kirjasta: ”Gateless
barrier. Zen Comments on the Mumonkan”. Kirja kuvaa perinteistä
zen-harjoitusta zenistä kiinnostuneelle länsimaiselle yleisölle,
kokeneen opettajan värikkäällä kielellä, 60 vuoden antaumuksellisen
harjoituksen pohjalta. Shibayaman kirjoitus on pitkä, mutta nektaria
sitä tarvitsevalle.

Mumonkan on zen-mestari Mumonin 1000-luvulla kirjoittama
koan-kokoelma. Siinä on 48 koania, jokaiselle Mumonin kommentti ja
runo. Shibayama-roshi selittää nämä kaikki teishossaan (zen-opettajan
opetuspuhe).

Koanin kääntäminen on vaikea tehtävä ja jotkin aikaisemmat
suomennokset ovat hämmästyttävän erilaisia tulkintoja. Tietääkseni
englanninkielisistä versioista Shibayaman, Robert Aitkenin sekä Yamada
Kounin vesiot ovat varsin lähellä alkuperäistä kiinalaista
tekstiä. Tässä olen pyrkinyt kääntämään Shibayaman version koanista
mahdollisimman tarkasti. Shibayaman teishot ovat puheenkaltaista
helposti käännettävää tekstiä, jonka lauserakennetta olen vain
muutamassa kohdassa joutunut muokkaamaan.

Olen kääntänyt sanat spiritual sekä ajoittain sanan religious suomen
sanaksi henkinen. Sanaa dualistic en ole yrittänyt kääntää hyvän
suomenkielisen vastineen puuttuessa. Sanan soul olen kääntänyt
sieluksi, jos se on selvästi vakiintunut sanonta, muuten sanaksi
henki.

31.7.2001 Ari Tikka

Koan

Munkki kysyi mestari Joshulta: ”Onko koiralla buddhaluonto vai ei?”
Joshu sanoi: ”Mu!”

Mumonin kommentti

Zenin harjoittajan on läpäistävä muinaisten mestarien asettamat
portit. Saavuttaakseen mittaamattoman satorin on hylättävä
valikoiva mielensä. Kaikki jotka eivät ole läpäisseet porttia eivätkä
ole heittäneet pois valikoivaa mieltään kummittelevat aaveina puissa
ja pensaissa.

Kerro siis minulle, mikä on tämä zen-mestarien portti? Vain tämä
”Mu”. Se on zenin portti. Sitä kutsutaan zenin portittomaksi portiksi.
Portin läpäisseet eivät ainoastaan näe Joshua selvästi vaan kulkevat
käsi kädessä muinaisten mestarien kanssa, näkevät heidät kasvoista
kasvoihin, näkevät samalla silmällä ja kuulevat samalla korvalla.
Eikö se olisi ihanaa? Etkö haluaisi läpäistä porttia? Silloin keskity
tähän ”Mu”:hun 360 luullasi ja 84000 ihohuokosellasi ja tee
koko ruumiistasi yksi mahtava kysymys. Työskentele keskittyneesti
päivin ja öin. Älä yritä kieltäviä äläkä päätteleviä tulkintoja. Se on
kuin olisit hotkaissut hehkuvan rautapallon; yrität oksentaa sen
pois muttet pysty.

Heitä pois kuvitteellinen, valikoiva ymmärryksesi sekä tähän asti kertynyt
tietoisuutesi ja työskentele ankarammin. Jonkin ajan kuluttua, kun
ponnistelusi kantaa hedelmää, tunnistat luonnollisesti kaikki
vastakohdat kuten sisällä ja ulkona. Olet kuin mykkä, joka on nähnyt
ihmeellisen unen: tiedät sen vain itse. Yhtäkkiä murrat portin; ällistytät
taivasta ja ravistelet maata.

Se on kuin olisit napannut kenraali Kan:in suuren miekan. Tapat
Buddhan, jos kohtaat hänet; tapat muinaiset mestarit, jos kohtaat
heidät. Elämän ja kuoleman reunalla olet täysin vapaa. Elät
aitoa elämää kuudessa maailmassa ja elämän neljässä muodossa,
suurella ilolla ja täydellisessä vapaudessa.

No, kuinka sitten pitäisi ponnistella? Keskitä kaikkesi ”Mu”:hun
ja ole Mu. Jos et pysähdy etkä epäröi ponnistelussasi, niin katso, kun
Dharman kynttilä syttyy, pimeys valkenee heti.

Mumonin runo

Koira! Buddhaluonto!
Totuus näyttäytyy täysin.
Hetkisen kyllä-ja-ei;
Menetit sielusi ja ruumiisi.

Roshi Zenkei Shibayaman teisho koaniin

Tämä koan on äärimmäisen lyhyt ja yksinkertainen, minkä vuoksi se on ainutlaatuisen arvokas ja erinomainen koan.

Joshu on paikannimi Pohjois-Kiinassa ja mestari Junen (778-897), joka
eli Kannon-in-temppelissä Joshussa, tunnetaan nykyisin mestari
Joshuna. Hän oli poikkeuksellisen pitkäikäinen Zen-mestari ja kuoli
120 vuoden ikäisenä.

Joshu oli 57 ikäinen, kun hänen opettajansa Nansen kuoli. Keisari
Bu-so järjesti suuren buddhalaisuuden vainon (845), kun Joshu oli 67
ikäinen. Mestari Rinzai Gigen kuoli Joshun 90:nä elinvuonna ja mestari
Gyozan kuoli kun Joshu oli 115 vuotias. Tämä tarkoittaa, että Joshu
eli Tang-dynastian loppuaikoina, jolloin zen ja sen luovat henget
kukoistivat Kiinassa. Noina aikoina Joshu oli yksi johtohahmoista
zen-piireissä. Ihmiset, jotka kuvailivat hänen zeniään sanoivat:
”Hänen huulensa levittävät valoa”.

Joshu syntyi kylässä Soshufun lähellä Santoshon lounaisosassa ja astui
luostariin nuorena poikana. Myöhemmin vielä ollessaan nuori hän tuli
Chishuun mestari Nansenin oppiin. Kun hän ensimmäisen kerran tapasi
Nansenin, tämä lepäsi vuoteessa. Nansen kysyi: ”Missä olet ollut viime
aikoina?” ”Zuizossa (kirjaimellisesti onnea tuottava kuva), mestari”,
vastasi Joshu. ”Näitkö onnea tuottavan kuvan?” kysyi mestari. Joshu
sanoi: ”En nähnyt Kuvaa, mutta olen nähnyt nousevan Tathagatan.”
(Tathagata, ”sellaisuus”, on Buddhan nimitys.) Nansen nousi ylös ja
kysyi: ”Onko sinulla jo mestari opettajana vai ei?” Joshu sanoi:
”Kyllä on.” Nansen kysyi: ”Kuka hän on?”. Silloin Joshu tuli
lähemmäksi ja sanoi kumartaen: ”Hauska nähdä teidät noin hyvässä
kunnossa vakavasta vilustumisesta huolimatta.” Nansen tunnisti hänessä
epätavallista luonnetta ja salli hänen tulla oppilaakseen. Sen jälkeen
Joshu harjoitti vakaasti Nansenin oppilaana.

Kun Joshu oli 57 ikäinen, hänen mestarinsa Nansen kuoli ja 4 vuoden
kuluttua Joshu aloitti pyhiinvaelluksen päätöksenään: ”Olkoon vaikka
seitsemän ikäinen lapsi, jos hän on minua suurempi, pyydän häntä
opettamaan minua. Olkoon vaikka sadan ikäinen vanhus, jos olen häntä
suurempi, minä opetan häntä.” Hän jatkoi vaellustaan syventääkseen ja
jalostaakseen zen-henkeään kunnes oli 80 ikäinen. Myöhemmin hän jäi
Kannon-in -temppeliin Joshuun ja oli aktiivinen johtavana
zen-mestarina Pohjois-Kiinassa yhdessä Rinzain kanssa.

Joshun henkilöhistoriassa on talletettu sarja mondoja (zen-mestarien
sananvaihtoja), joista tämä koan on otettu. On monia yrityksiä
tulkita näitä mondoja ja selittää tätä koania suhteessa niihin. Meidän
ei tarvitse huolehtia sellaisistä yrityksistä vaan meidän pitää
suoraan tarttua koaniin itseensä. Tuntien hyvin sen kontekstin,
mestari Mumon esittää yksinkertaisen, suoran ja selkeän koanin. Sen
yksinkertaisuus on merkittävää.

”Munkki kysyi mestari Joshulta: ’Onko koiralla buddhaluonto vai ei?'”
Munkki oli täysin selvillä, että kaikilla olennoilla poikkeuksetta on
buddhaluonto. Tämä oli sen vuoksi purevan tehokas ja
saavuttamaton kysymys, johon ei olisi tullut vastausta, jos mestari
olisi sanonut kyllä tai ei. Munkki vaatii, että Joshu näyttää hänelle
todellisen buddhaluonnon, eikä tulkintaa tai käsitteellistä
ymmärrystä. Kuinka läpitunkeva kysymys!

Joshu, aitona pystyvänä zen-mestarina, vastasi ”Mu!” ilman pienintäkään
epäröintiä. Hän heitti itsensä – koko maailman – ”Mu”:na kysyjän
eteen. Tässä ei ole Joshua, ei maailmaa, vain ”Mu”. Tämä on koan
”Joshun ’Mu'”.

Kokemus buddhaluonnosta itsestään on tässä luovasti ilmaistu
”Mu”:lla. Vaikka Mu kirjaimellisesti merkitsee ei, tässä tapauksessa
se viittaa mittaamattomaan satoriin, joka ylittää kieltämisen ja
myöntämisen. Se viittaa uskonnolliseen kokemukseen Totuudesta, jonka voi
saavuttaa kun heittää pois valikoivan mielensä. Sillä ei ole mitään
tekemistä kyllä:n ja ei:n, olemassaolon tai olemattomuuden kanssa. Se
on Totuus itse, Absoluuttinen itse.

Joshu, kysyvä munkki sekä koira ovat kuitenkin vain satunnaisia
tarinassa, eikä niillä sinänsä ole suurta merkitystä. Jollei koania
ymmärrä itse, omassa elämässään tässä ja nyt, se lakkaa olemasta
todellinen koan. Emme saisi lukea sitä vanhana tarinana; sinun itsesi
täytyy olla suoraan ”Mu” ja saada ei ainoastaan vanha munkki vaan myös
Joshu antautumaan. Silloin buddhaluonto on ”Mu”; Joshu on ”Mu”. Eikä
se riitä, vaan sinä itse sekä koko maailma on vain ”Mu”. Edelleen,
”Mu” itsessään jää puolinaiseksi, se on ikuisesti nimeämätön ”se”.

Mestari Daie sanoo: ”Joshun ’Mu’ – työskentele suoraan sen kanssa. Ole
vain se.” Hän kehoittaa meitä olemaan suoraviivaisesti ei-itse,
olemaan ”Mu”, ja näyttämään se juuri tässä. Tämä on todella hyvin
houkutteleva kutsu.

Kerran oma opettajani, Mestari Bukai, heitti nyoi:nsa (noin 50 cm
pituinen keppi, jota zen-opettaja aina kantaa mukanaan) eteeni ja
vaati: ”Nyt ylitä tämän nyoi:n kyllä ja ei!”, eikä hän antanut minulle
hetkeäkään epäröintiin. Zen-koulutus tähtää suoraan kokemiseen,
murtautumiseen konkreettiseen Todellisuuteen. Tämä murtautuminen
Todellisuuteen täytyy jokaisen itse saavuttaa. Zen ei koskaan voi olla
idea tai tieto, jotka ovat vain todellisuuden varjo. Voit päätellä,
että ”Mu” ylittää myöntämisen ja kieltämisen, että se on Absoluuttinen
Ykseys, jossa kaikki erittelevä valikointi ehtyy. Kun näin
pohdiskelet, ”Mu” on ikuisesti mennyt.

Opettajani kysyi myös kerran minulta: ”Näytä minulle ’Mu’:n
muoto!”. Kun sanoin: ”Sillä ei ole kerrassaan mitään muotoa.”, hän
painosti sanoen: ”Haluan nähdä tuon muodon, jolla ei ole
muotoa!”. Kuinka läpitunkevaa ja vaikuttavaa! Jollei pysty vapaasti ja
selkeästi esittämään ”Mu”:n muotoa, se osoittautuu merkityksettömäksi
ruumiiksi.

Mestari Hakuinin elämänkerrassa löytyy seuraava liikuttava tarina
hänen ensimmäisestä kohtaamisestaan opettajansa, mestari Shojun
kanssa. Shoju kysyi Hakuinilta: ”Kerro minulle, mikä on Joshun Mu?”
Hakuin riemuissaan vastasi: ”Läpäisee maailmankaikkeuden! Ei mitään
mistä ottaa kiinni!” Heti kun hän oli antanut tämän vastauksen, Shoju
otti kiinni Hakuinin nenästä ja väänsi sitä. ”Minun on aivan helppo
ottaa siitä kiinni”, sanoi Shoju nauraen ääneen. Seuraavassa hetkessä
hän päästi irti ja solvasi Hakuinia: ”Sinä! Kuollut munkki kuopassa!
Kuinka voit olla itsetyytyväinen tuollaisen ”Mu”:n kanssa?” Tätä
Hakuin ei kestänyt.

Meidän täytyy nähdä, että tällä yhdellä sanalla ”Mu” on niin
perinpohjainen syvällisyys ja selkeys, että kun sen on itse kerran
todella ymmärtänyt, voi päästä perille kaikista zen-koaneista.

Usein huomautetaan, että ”Mu” on aloittelijoiden ensimmäinen koan,
mikä on suuri erehdys. Zenin koanit eroavat perustavalla tavalla
yleisistä kysymyksistä ja ongelmista. Etymologisesti koan merkitsee
”paikka, jossa totuus on”. Käytännön harjoituksessa sen tarkoitus on
murskata erittelevä tietoisuutemme ja avata sisäiselle henkiselle
silmällemme uusi näköala. Eri tapauksissa voi koanin läpäisevien
oppilaiden syvällisyydessä ja henkisyydessä olla eroja. Se on
väistämätöntä tässä maailmassa eläville ihmisille. Millekään
koanille ei kuitenkaan saisi kuvitella valikointia tai asteita, kuten
helppo koan aloittelijoille ja vaikea koan edistyneille. Vanha mestari
sanoi ”Jos läpäiset yhden koanin, kaikki sadat ja tuhannet koanit on
läpäisty heti.” Toinen mestari sanoi: ”Se on kuin leikkaisi
lankavyyhdin poikki: yksi leikkaus ja kaikki on leikattu.”

Koanin käyttö kehittyi spontaanisti Kiinassa, eteläisessä
Sung-dynastiassa, kun muodollinen traditionalistinen suuntaus alkoi
voittaa zen-piireissä. Aikaisempina eteläisen Sung-dynastian aikoina
Joshun ”Mu”:ta käytettiin jo laajalti koanina. Tämä koan ajoi mestari
Mumonin Suuren Kysymyksen kuiluun, ja hän lopulta läpäisi
sen. Perustuen omaan koulutukseensa ja kokemukseensa, hän tiivisti
oleellisen useista mondoista ja esitti sen oppilailleen
yksinkertaisena suorana koanina.

Tämä koan on otettu mondosta Joshun ja munkin välillä. Joshu Zenji
Goroku (”Mestari Joshun sanonnat”) ja muutamat muut kirjat kuvaavat
samantapaisia mondoja. Goto Egen:in luvussa Joshu Junen, osa 4, voimme
lukea: ”Munkki kysyi Joshulta. ’Onko koiralla buddhaluonto vai ei?’
Mestari sanoi ’Mu.’ Munkki vastasi: ’Ylhäisistä Buddhista alhaisiin
ryömiviin olentoihin, kuten muurahaisiin, kaikilla on
buddhaluonto. Miksei koiralla ole?’ ’Koska se on tietämätön ja
takertunut’ vastasi mestari.”

Joshu Zenji Goroku:ssa on seuraava mondo: ”Munkki kysyi: ’Onko
koiralla buddhaluonto vai ei?’ Mestari sanoi: ’Mu.’ Munkki: ’Jopa
ryömivillä olennoilla , kaikilla on buddhaluonto. Miksei koiralla
ole?’ Mestari: ’Koska hän on tietämätön ja takertunut.'”

Toinen munkki kysyi Joshulta: ”Onko koiralla buddhaluonto vai ei?”
Mestari sanoi: ”U” (kyllä). Munkki kysyi: ”Jos sillä on buddhaluonto,
miksi se on koiran ruumiissa?” Mestari: ”Tietoisesti hän uskalsi tehdä
niin.”

Vaikka yleisesti oletetaan Joshun aloittaneen tämän mondon
buddhaluonnosta , voimme lukea seuraavan mondon mestari Ikan:ilta
(755-817) Keichon Kozenji:ssa. Munkki: ”Onko koiralla buddhaluonto vai
ei?” Mestari: ”Kyllä.” Munkki: ”Onko sinulla, mestari, buddhaluonto
vai ei?” Mestari: ”Ei.” Munkki: ”Kaikilla tuntevilla olennoilla on
buddhaluonto. Miten voi olla, että sinulla yksin, mestari, ei ole
buddhaluontoa?” Mestari: ”Minä en kuulu tunteviin olentoihin.” Munkki:
”Jos sinä et ole tunteva olento, oletko sitten Buddha vai vai et?”
Mestari: ”Minä en ole Buddha.” Munkki: ”Minkälainen asia sinä sitten
lopulta olet?” Mestari: ”En ole asiakaan.” Munkki: ”Voiko sitä nähdä
tai ajatella?” Mestari: ”Vaikka yrittäisit ajatella sitä ja tietää
sen, et pysty niin tekemään. Siksi sitä kutsutaan tiedon
ulottumattomissa olevaksi.” (Keitoku Dento-roku, osa 7)

Jätetäänpä historiallinen tutkimus syrjään tällä erää. ”Mu”-koanin
tarkoitus on avata henkinen silmä Todellisuudelle, ”Mu”:lle, toisin
sanoen Joshun zenille. Se on tämän koanin ainoa tarkoitus ja kaikki
muu on vain täydennystä eikä ensiarvoisen tärkeää. Lukemalla
yksinkertaisesti lisäämme tietoamme.

Kaikilla tuntevilla olennoilla on poikkeuksetta buddhaluonto. Tämä on
ei-erittelyn ja ykseyden perustava Totuus. Toisaalta tämä
konkreettinen maailmamme on erittelevä ja täynnä valikointia.
Edelliset mondot näyttävät meille ristiriidan ei-erittelyn perustavan
Totuuden ja konkreettisten ilmiöiden välillä. Muinaiset mestarit
pakottivat meidät kohtaamaan tosiasian, että me ihmiset olemme
alunalkaen eläneet tässä perustavanlaatuisessa ristiriidassa.
Myötätunto sai mestarit yrittämään oppilaidensa Suuren Kyselyn
vahvistamista, näiden henkisen etsinnän vahvistamista, ja lopulta
näiden johdattamista satoriin, läpimurtoon. Jos joku tässä ja nyt
todella ratkaisee tämän koanin, joka ainutlaatuisella tavalla esittää
hänelle inhimillisen ristiriidan ytimen, hän näkee selkeästi, itse,
aidolla zen-silmällään, mitä nämä mondot yrittävät meille selittää.

Roshi Zenkei Shibayaman teisho Mumonin kommentiin

Mumon kommentoi: ”Zenin harjoittajan on läpäistävä muinaisten
mestarien asettamat portit. Saavuttaakseen mittaamattoman satorin on
hylättävä valikoiva mielensä. Kaikki jotka eivät ole läpäisseet
porttia eivätkä ole heittäneet pois valikoivaa mieltään kummittelevat
aaveina puissa ja pensaissa.”

”Kerro siis minulle, mikä on tämä zen-mestarien portti? Vain tämä
’Mu’. Se on zenin portti. Sitä kutsutaan zenin portittomaksi portiksi.
Portin läpäisseet eivät ainoastaan näe Joshua selvästi vaan kulkevat
käsi kädessä muinaisten mestarien kanssa, näkevät heidät kasvoista
kasvoihin, näkevät samalla silmällä ja kuulevat samalla korvalla.
Eikö se olisi ihanaa? Etkö haluaisi läpäistä porttia? Silloin keskity
tähän ’Mu’:hun 360 luullasi ja 84000 ihohuokosellasi ja tee
koko ruumiistasi yksi mahtava kysymys. Työskentele keskittyneesti
päivin ja öin. Älä yritä kieltäviä äläkä päätteleviä tulkintoja. Se on
kuin olisit hotkaissut hehkuvan rautapallon; yrität oksentaa sen
pois muttet pysty.

”Heitä pois kuvitteellinen, valikoiva ymmärryksesi sekä tähän asti kertynyt
tietoisuutesi ja työskentele ankarammin. Jonkin ajan kuluttua, kun
ponnistelusi kantaa hedelmää, tunnistat luonnollisesti kaikki
vastakohdat kuten sisällä ja ulkona. Olet kuin mykkä, joka on nähnyt
ihmeellisen unen: tiedät sen vain itse. Yhtäkkiä murrat portin; ällistytät
taivasta ja ravistelet maata.

”Se on kuin olisit napannut kenraali Kan:in suuren miekan. Tapat
Buddhan, jos kohtaat hänet; tapat muinaiset mestarit, jos kohtaat
heidät. Elämän ja kuoleman reunalla olet täysin vapaa. Elät
aitoa elämää kuudessa maailmassa ja elämän neljässä muodossa,
suurella ilolla ja täydellisessä vapaudessa.

”No, kuinka sitten pitäisi ponnistella? Keskitä kaikkesi ’Mu’:hun
ja ole Mu. Jos et pysähdy etkä epäröi ponnistelussasi, niin katso, kun
Dharman kynttilä syttyy, pimeys valkenee heti.”

Mestari Mumonin elämänkerran mukaan hän viipyi vuorella luolassa ja
teki siellä zazenia ja harjoitti itseään kuusi pitkää
vuotta. Tuollaisesta ankarasta koulutuksesta huolimatta hän ei
pystynyt perinpohjin tyydyttämään henkistä etsintäänsä. Vasta koan
Joshun ”Mu” sai hänet sukeltamaan Suuren Kysymyksen kuiluun ja viimein
saavuttamaan satorin, läpäisemään sen ikäänkuin pohja olisi pudonnut
pois ämpäristä. Hänen selityksensä tähän koaniin on siksi erityisen
sydämellinen ja yksityiskohtainen. Hän kertoo meille mitä
rehellisimmin millaisen ankaran koulun hän itse kävi läpi ja yrittää
ohjata zen-oppilaita perustuen omaan kokemukseensa.

”Zenin harjoittajan on läpäistävä muinaisten mestarien asettamat
portit. Saavuttaakseen mittaamattoman satorin on hylättävä
valikoiva mielensä.”

Ensin Mumon kertoo meille, millainen täytyy olla zen-oppilaan oikea
asenne, toisin sanoen, mitä häneltä edellytetään zenin
harjoittamisessa. Kuten mestari Daie sanoo: ”Satori on perustava
kokemus zenissä.” Täytyy heittää pois tavallinen itsensä ja
uudellensyntyä uutena Itsenä uudessa ulottuvuudessa. Toisin sanoen
oppilaalla täytyy itsellään olla sisäinen kokemus, jota kutsutaan
satoriksi ja jonka avulla hän syntyy uudelleen Todelliseksi
Itseksi. Tämä perustava heräämiskokemus on välttämätön zenissä. Vaikka
käytetäänkin erilaisia ilmaisuja puhuttaessa tästä tosiasiallisesta
uskonnollisesta kokemuksesta, ei ole todellista zeniä ilman
sitä. Siksi Mumon julistaa heti aluksi ”Zenin harjoittajan on
läpäistävä muinaisten mestarien asettamat portit.” Muinaisten
mestarien portti on portti zeniin ja este sen ylittämiselle on
erittely, kyllä-ja-ei, subjekti ja objekti. Käytännössä muinaisten
mestarien sanonnat, joita kutsutaan koaneiksi ovat tuollaisia
portteja.

Sanonta ”mittaamaton satori” viittaa ikuiseen vapautukseen tai
täydelliseen vapauteen, jonka saavuttaa suoraan murtautumalla zenin
portin läpi. Mumon painottaa, että läpäistäkseen sen täytyy hylätä
valikoiva mielensä lopullisesti ja täydellisesti. ”Valikoiva mieli” on
tavallinen tietoisuutemme, joka on erittelevä, valikoiva ja syynä
kaikenlaisiin harhaluuloihin. Mumon pyytää meitä heittämään sen
pois. Siitä eroon pääseminen edellyttää, että koko olemus on
koan. Mitään ei pitäisi jäädä jäljelle ja zenin salaisuus piilee tässä
todellisessa itsensä pois heittämisessä. Ei tarvitse kysyä, mitä
mahtaa tapahtua sen jälkeen; mitä tahansa tapahtuukaan, syntyy
luonnollisesti ja automaattisesti ilman etsimistä. Tärkeää on
tehdä se itse.

”Kaikki jotka eivät ole läpäisseet porttia eivätkä
ole heittäneet pois valikoivaa mieltään kummittelevat aaveina puissa
ja pensaissa.”

Uskomuksen mukaan kummitukset ovat niitä, jotka kuoleman jälkeen
eivät saa rauhaa ja kummittelevat puissa ja pensaissa ja noituvat
ihmisiä. Tässä se tarkoittaa sellaisia ihmisiä, joilla ei ole
perustavaa henkistä pohjaa, niitä, jotka takertuvat sanoihin ja
logiikkaan ja jotka ovat erittelevien näkökulmien orjia, eivätkä
oivalla subjektiivista näkökulmaa.

Mumon sanoo, että kuka tahansa, joka ei kykene läpäisemään muinaisten
mestarien porttia tai pyyhkimään pois valikoivaa mieltään – toisin
sanoen, jossei hänen zen-mielensä oel herännyt – on kuin haamu, ilman
todellisuutta. Sellaisessa olemassaolossa ei ole merkitystä. Mumon
siis yrittää solvaamalla saada meitä häpeämään valaistumatonta
olemassaoloamme ja herättää meissä suuren henkisen etsinnän.

”Kerro siis minulle,” Mumon vaatii, ” mikä on tämä zen-mestarien
portti?” Herätettyään mielenkiintomme, hän vastaa itselleen, että tämä
”Mu” on zenin äärimmäinen portti. Jos on kerran läpäissyt sen, on
kaikkien porttien mestari ja saa kaikki 48 koania ja niiden kommentit
työkaluikseen. Siksi sitä kutsutaan zenin portittomaksi portiksi,
Mumon huomauttaa. Meidän täytyisi kuitenkin muistaa, että ei
ainoastaan ensimmäinen koan, vaan mikä tahansa Mumonkanin 48 koanista
on zenin portti.

”Portin läpäisseet eivät ainoastaan näe Joshua selvästi vaan kulkevat
käsi kädessä muinaisten mestarien kanssa, näkevät heidät kasvoista
kasvoihin, näkevät samalla silmällä ja kuulevat samalla korvalla. Eikö
se olisi ihanaa?”

Mumon kertoo meille, kuinka ihanaa on kokea läpimurto zenin portista
ja elää satorin elämää. Kun läpäisee portin, saavuttaa äärimmäisen
rauhan. Voi halata vanhaa Joshua elävänä. Elät samaa henkisyyttä kuin
kaikki vanhat mestarit, näet heidät kasvoista kasvoihin ja iloitset
Ykseyden Totuudesta. Kuinka ihanaa, kuinka suurenmoista! Hän ylistää
satoria korkeimmin sanoin. Satorissa ei ole ikää, ei eroa sinun ja
minun välillä, ei aikaa eikä avaruutta. Missä tahansa ja milloin
tahansa se onkaan, juuri tässä ja nyt näet ja kuulet – se on Joshu, se
on sinun Itsesi ja ”Mu”. Ei voi olla suurempaa riemua. Kokea tämä on
saavuttaa ikuinen rauha.

”Etkö haluaisi läpäistä porttia? Silloin keskity
tähän ’Mu’:hun 360 luullasi ja 84000 ihohuokosellasi ja tee
koko ruumiistasi yksi mahtava kysymys.”

Kuvailtuaan satorin suurta riemua Mumon kääntyy nyt oppilaidensa
puoleen ja puhuu suoraan heille. ”Onko joukossanne ketään, joka haluaa
läpäistä tämän muinaisten mestarien portin?” Sitten antaa käytännön
ohjeita miten heidän tulisi jatkaa läpäistäkseen portin – miten
saavuttaa satori. Hän kehoittaa kysymään, mielellä ja sydämellä,
millaista on ylittää kyllä ja ei, sinä ja minä. Heidän pitää heittää
koko olemuksensa, päästä varpaisiin, tähän kyselyyn ja jatkaa sitä. Ei
tule olemaan maailmaa, ei minää, vain yksi Suuri Kysymys. Tämä on
”Mu”. ”Ole vain ’Mu’!” Mumon yllyttää oppilaitaan.

”Keskittyä” on yhdistyä ja samaistua. ”Keskity tähän ’Mu’:hun” jotta
”Mu” ja itse olisivat yhtä – olisivat yhtä ja sitten ylittäisivät
sekä ”Mu”:n että itsen.

”Työskentele keskittyneesti
päivin ja öin. Älä yritä kieltäviä äläkä päätteleviä tulkintoja.”

Mumonin ohjeet jatkuvat; älä koskaan ole huolimaton, edes pientä
hetkeä, vaan tee zazenia ja omista itsesi koanille päivin ja öin. Eräs
vanha mestari kuvasi tätä harjoitusprosessia sanoen: ”Työskentele kuin
kanaemo, joka hautoo munia.” Älä väärinymmärrä ”Mu”:ta nihilistiseksi
tyhjyydeksi. Älä koskaan käsitä sitä dualistiseksi Ei:ksi vastakohtana
Kyllä:lle. Tarpeetonta mainita, että sillä ei ole mitään tekemistä
älyllisen valikoinnin tai dualistisen päättelyn kanssa. Se on täysin
kaiken kuvailun tuolla puolen.

”Se on kuin olisit hotkaissut hehkuvan rautapallon; yrität oksentaa sen
pois muttet pysty. Heitä pois kuvitteellinen, valikoiva ymmärryksesi
sekä tähän asti kertynyt tietoisuutesi ja työskentele ankarammin.
Jonkin ajan kuluttua, kun ponnistelusi kantaa hedelmää, tunnistat
luonnollisesti kaikki vastakohdat kuten sisällä ja ulkona. Olet kuin
mykkä, joka on nähnyt ihmeellisen unen: tiedät sen vain itse.”

”Kuin olisit hotkaissut hehkuvan rautapallon” kuvailee häntä, joka on
koko olemuksellaan, ruumiillaan ja sielullaan, sukeltanut Suureen
Kysymykseen, henkiseen etsintään. Kaikki tunteet ovat ehtyneet, kaiken
älyn täytyy tulla äärirajalleen; ei ole milliäkään tilaa
valikoinnille. Tämä on äärimmäisen intensiivinen henkinen tila. Kun on
kuuma, koko maailmankaikkeus on vain kuumuutta, kun näet on vain
näkeminen – ei ole mitään tilaa ajatuksille. Sellaisessa tilassa, Mumon
varoittaa meitä, älä koskaan anna periksi vaan jatka suoraviivaisesti
ponnisteluasi. Sellaisessa tilassa ei voi olla läsnä ajatustakaan
valikoinnista. ”Kuvitteellinen, valikoiva ymmärryksesi sekä tähän
asti kertynyt tietoisuutesi” viittaa erittelevästi toimivaan
mieleemme, jollainen meillä on ollut aikaisemmin. Siitä ei ole
jälkeäkään jäljellä. Olet läpikotaisin selkeä ja läpinäkyvä kuin
kristalli. Subjekti ja objekti, sisällä ja ulkona, oleminen ja
olemattomuus ovat vain yhtä ja tämä yksikin lakkaa olemasta
yksi. Rinzai sanoi,kuvaten tätä tilaa: ”Koko universumi on silkkaa
pimeyttä.” Hakuin sanoi: ”Se on kuin istuisi miljoonan kilometrin
paksuisen jään sisällä.” Tämä on hetki, jolloin minä ja maailma ovat
molemmat täysin kadonneet. Tämä on juuri se hetki, jolloin valikoiva
mieli on tyhjentynyt ja heitetty pois. Kun harjoittaja on
absoluuttisen ”Mu”:n kuilussa, todellisessa koulutuksessa,
sanoinkuvaamaton hetki koittaa – hetki jolloin ”Mu” oivaltaa ”Mu”:n,
toisin sanoen kun hän herää uutena itsenä, ei-itsen itsenä. Tänä
mystisenä hetkenä hän on kuin mykkä joka on nähnyt ihmeellisen
unen. Hän on täysin tietoinen siitä, mutta kyvytön löytämään sanoja
sitä ilmaisemaan. Absoluuttinen Olemattomuus (”Mu”) on oivaltanut
itsensä. Tänä oivalluksen hetkenä ylittyy subjektin ja objektin
vastakkainasettelu täydellisesti. Sitä kuvataksemme meidän täytyy
käyttää sanoja kuten sanoinkuvaamaton tai mystinen. ”Olet kuin mykkä,
joka on nähnyt ihmeellisen unen: tiedät sen vain itse. ”

Sitten Mumon yrittää jälleen kuvata kokemusta heti portin murtamisen
jälkeen: ”Yhtäkkiä murrat portin; ällistytät taivasta ja ravistelet
maata.” Minä itse kuitenkin haluaisin kääntää näiden lauseiden
järjestyksen ja sanoa: ” Yhtäkkiä murrat portin; ällistytät taivasta
ja ravistelet maata. Olet kuin mykkä, joka on nähnyt ihmeellisen unen:
tiedät sen vain itse.” Tämä kuvaisi uskollisemmin todellisen
kokemuksen. Zen kutsuu tätä kokemusta nimellä ”mittaamatton satori”
tai ”kuolla suuri kuolema kerran ja palata kuolleista.” Mumon kuvaa
omaa satorin kokemustaan sanomalla: ”Kaikki olennot maan päällä ovat
avanneet silmänsä.” Tämä on tärkein ja keskeisin prosessi, joka zenin
harjoittajan täytyy käydä läpi.

”Se on kuin olisit napannut kenraali Kan:in suuren miekan. Tapat
Buddhan, jos kohtaat hänet; tapat muinaiset mestarit, jos kohtaat
heidät. Elämän ja kuoleman reunalla olet täysin vapaa. Elät
aitoa elämää kuudessa maailmassa ja elämän neljässä muodossa,
suurella ilolla ja täydellisessä vapaudessa.”

Kenraali Kan oli kuuluisa urhoollinen kenraali muinaisessa
Kiinassa. Suurella miekallaan hän tapasi vapaasti valloittaa ja
viiltää vihollisiaan. Kun saavuttaa satorin, absoluuttista sisäistä
vapautta voidaan verrata mieheen, jolla on tämän kuuluisen kenraalin
miekka omassa kädessään.

Sen jälkeen kun on kokenut tämän läpimurron valtavan hetken, itse,
maailma ja kaikki muuttuu. Se on kuin olisi syntynyt sokeana ja saisi
näkönsä. Tässä Mumon kertoo, kuinka absoluuttisen vapaa hän on nyt.
Hän näkee ja kuulee ja kaikki, kuten se on, saa uuden elämän. Mumon
omassa valaistumisrunossaan kertoo tästä ihmeestä: ”Sumeru-vuori
hyppää ylös ja tanssii.” Vain ne jotka ovat sen itse kokeneet, voivat
todella arvostaa Mumonin laulua.

”Tapat Buddhan, jos kohtaat hänet; tapat muinaiset mestarit, jos
kohtaat heidät.”

Tämä ilmaisu usein väärinymmärretään. Zen vaatii
absoluuttista vapautta, jossa kaikki takertumiset ja rajoitukset on
kokonaan pyyhkäisty pois. Siksi Buddha heitetään pois ja myös
patriarkat. Mikä tahansa rajoite mieleen tuleekaan, se on heitettävä
pois. Voiko olla mitään, mikä häiritsee häntä, joka on kulkenut Suuren
Kysymyksen kuilun läpi, ylittänyt subjektin ja objektin, sinän ja
minän, ja joka on syntynyt Todellisen Itsenä. Käsitettä ”tappaa” ei
tässä tule ymmärtää tavanomaisella moraalisella tavallamme. ”Tappaa”
on ylittää nimet ja ajatukset. Jos tapaat Buddhan, Buddha on ”Mu”. Jos
tapaat muinaiset mestarit, he ovat ”Mu”. Siksi hän sanoo, että ne
jotka läpäisevät portin, ” eivät ainoastaan näe Joshua selvästi vaan
kulkevat käsi kädessä muinaisten mestarien kanssa, näkevät heidät
kasvoista kasvoihin, näkevät samalla silmällä ja kuulevat samalla
korvalla.”

Eläminen on osa ”Mu”:ta; kuoleminen on osa ”Mu”:ta. Jos seisot,
seisomisesi on ”Mu”:ta; jos istut, istumisesi on osa ”Mu”:ta. Kuusi
maailmaa viittaa kuuteen erilaiseen olemassaolon muotoon: taivaallinen
maailma, inhimillinen maailma, taistelun maailma, pedot, nälkäiset
olennot, ja helvetti. Neljä muotoa ovat kohdusta syntyneet, munasta
syntyneet, kosteudesta syntyneet sekä muodonmuutoksessa
syntyneet. Alunperin sanonta viittasi erilaisiin vaiheisiin
jälleensyntymässä, syyn ja seurauksen lain mukaan. Tässä viitaus
kuuteen maailmaan ja neljään elämän muotoon tarkoittaa ”missä tahansa
olosuhteissa elätkään, missä tahansa tilanteessa löydätkään itsesi.”
Sekä suotuisat, että vastaiset tilanteet ovat ”Mu”, toimien eri
tavalla eläessäsi, milloin tahansa ja missä tahansa. Kuinka
ihmeellistä onkaan elää sellaista tyyntä elämää täydellisessä
vapaudessa, sielunrauhan löytäneen henkisessä vapaudessa.

”No, kuinka sitten pitäisi ponnistella? Keskitä kaikkesi ”Mu”:hun
ja ole Mu.”

Mumon jälleen kerran antaa suoran ohjeensa, miten zeniä tulisi
harjoittaa, jotta voisi läpäistä zen-mestarien portin saavuttaakseen
mittaamattoman satorin ja zen-persoonallisuutensa. Kuinka tulisi
työskennellä ”Mu”:n kanssa? Kaikki mitä voidaan sanoa on: ”Ole vain
’Mu’ kaikin voimin.” Olla ”Mu” on heittää kaikki – itsesi ja
maailmankaikkeus – siihen.

”Jos et pysähdy etkä epäröi ponnistelussasi, niin katso, kun
Dharman kynttilä syttyy, pimeys valkenee heti.”

Tämä voidaan tulkita yksinkertaisesti alttarilla seisovaksi
kynttiläksi. Kun mieli kerran räjähtää auki ”Mu”:n totuudelle,
tietämättömyys muuttuu välittömästi oivallukseksi, aivan kuten pimeys
katoaa kun kynttilä sytytetään.

Mumon varoittaa oppilaitaan, etteivät he pysähtyisi ponnistelussaan.
Toisin sanoen hän sanoo, että kaikkesi keskittäen ole läpikotaisin
”Mu”, äläkä koskaan keskeytä ponnisteluasi sen saavuttamiseksi. Vanha
japanilainen zen-mestari on kirjoittanut waka-runon:

Kun jousesi on katkennut ja nuolesi loppu,
Tuolla, ammu!
Ammu koko olemuksellasi!

Länsimainen filosofi sanoi ”Ihmisen ääriraja on Jumalan mahdollisuus.”
Kun ihminen on voimiensa äärirajoilla ja yhä kamppailee koko
olemuksellaan, pysähtymättä, läpimurron hetki yhtäkkiä koittaa. Tämä
on hetki perustavalle muutokselle, jossa ihminen syntyy uudestaan
Todelliseksi Itseksi. Se on kuin sytyttäisi kynttilän
pimeyteen. Pimeys valkenee heti.

Mestari Engolla on runo koan-kokoelmassa Hekigan-roku:

Se on kuin leikkaisi lankavyyhden:
yksi leikkaus ja kaikki on leikattu.
Se on kuin värjäisi lankavyyhden:
yksi kastaminen ja kaikki on värjätty.

Yhdyn Mumoniin ja sanon: ”Eikö se olisi ihanaa!” Kommentissaan Mumon
on yrittänyt parhaansa kertoakseen kuinka valtava ja ihana todellinen
zen-kokemus on ja näytti tien sen kokemiseen.

Roshi Zenkei Shibayaman teisho Mumonin runoon

Koira! Buddhaluonto!
Totuus näyttäytyy täysin.
Hetkisen kyllä-ja-ei;
Menetit sielusi ja ruumiisi.

Yksityskohtaisen kommenttinsa perään Mumon kirjoitti tämän runon
kommentoidakseen vielä kerran ”Mu”-koania, jotta hän voisi selkeästi ja
yksinkertaisesti esittää satorin ytimen.

Hän ensin esittelee koanin itsensä suoraan meille: ”Koira!
Buddhaluonto!” Mitä muuta tarvitaan tässä? Niin kuin se on, se on
”Mu”. Niin kuin ne ovat, ne ovat ”Mu”. Ne, jotka todella tietävät,
ymmärtävät kaiken tästä.

Toinen rivi sanoo: ”Totuus näyttäytyy täysin.” Alkuperäinen
kiinalainen käsite Totuus tarkoittaa kirjaimellisesti ”Tosi Laki”,
toisin sanoen Buddhan perustava käsky. Se ei ole mitään muuta kuin
”Mu” itse. Katso, se on tässä edessäsi, sanoo Mumon. Sokea ei näe
auringonvaloa, mutta se ei ole auringon syytä.

”Hetkisen kyllä-ja-ei; Menetit sielusi ja ruumiisi.” Myötätunossaan
Mumon lisäsi kaksi viimeistä riviä, jotka sanovat että pienimmänkin
valikoinnin ilmestyessä, ”Mu”:n totuus on tyystin kadonnut. Kun on
”Mu” läpikotaisin, jo sen kutsuminen ”Mu”:ksi on väärin, sillä se
kuuluu kirjoituksen dualistiseen maailmaan. ”Mu” on tässä vain
tilapäisesti käytetty ylittämään sekä U (kyllä) että Mu (ei). Mitä voi
saada aikaan, jos pelkää menettävänsä sielunsa ja ruumiinsa? Tämän
salaisuuden voi välittää vain sellaisille, jotka ovat kerran itse
kuolleet Suuren Kuoleman.